ADHD

ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) kuuluu hyperkineettisiin häiriöihin ja on varhaisessa lapsuudessa alkava melko yleinen häiriö, jonka oireet alkavat tyypillisesti ennen 7 vuoden ikää. Sen keskeiset oireet ovat keskittymiskyvyttömyys, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Kansainvälisen tautiluokituskriteerin mukaan esiintyvyydeksi arvioidaan noin 0,5%–2,5%. Maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi kaikissa ikäryhmissä on arvioitu noin 5 %. Esiintyvyys on yleisempää pojilla kuin tytöillä, ja lapsilla kuin nuorilla.

Oireet

Tarkkaavuushäiriö ilmenee tavallisesti toistuvina vaikeuksina keskittyä tehtäviin tai leikkeihin, vaikeuksina seurata ohjeita, ulkopuolisista ärsykkeistä häiriintymisenä ja tehtävien kesken jäämisenä. Yliaktiivisuushäiriö ilmenee liiallisena toiminnallisena ja usein epätarkoituksenmukaisena aktiviteettina, kuten hermostuneena liikehdintänä sekä liikkumisena ja äänekkyytenä. Impulsiivisuushäiriöihin liittyy vaikeuksia odottaa vuoroaan, toisten keskeyttämistä, hetken mielijohteessa toimimista ja siten myös alttiutta erilaisille tapaturmille.



Lapsella on usein myös muita aivotoiminnan häiriöstä johtuvia ongelmia, kuten oppimisvaikeuksia, motorisia vaikeuksia kuten kömpelyyttä, ja puheen häiriöitä.



Yliaktiivisuuteen liittyvät oireet ovat näkyvimpiä ja haittaavimpia tilanteissa, joissa odotetaan kykyä säädellä käyttäytymistä, kuten koulussa. Usein yliaktiivisuuden oireet vähenevät ajan myötä, mutta tarkkaavuuden ongelmat pysyvät melko muuttumattomina nuoruudessa, ja jopa aikuisuuteen saakka. Häiriö voi jatkua myös aikuisiässä vaikka oireet eivät olisi niin ulospäin näkyviä ja ilmeisiä.

Hoito

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön hoito vaatii aina lääkärin arviota, mutta sen onnistuminen edellyttää lapsen, vanhempien, koulun ja terveydenhuollon asiantuntijoiden osallistumista ja yhteistyötä. Häiriön hoitaminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa mm. tunnesäätelyyn, kaverisuhteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Hoitamattomana se voi myöhemmin vaikeuttaa jatko-opintoja, haitata työllistymistä, altistaa syrjäytymiselle sekä lisätä psykiatristen häiriöiden, kuten masennuksen ja päihteiden käytön riskiä.



Tavoitteena on tukitoimien ja psykososiaalisten hoitojen avulla vähentää häiritsevää käyttäytymistä, parantaa sosiaalisia taitoja sekä vanhempien ja lapsen välistä vuorovaikusta. Jokaiselle lapselle laaditaan joustava ja yksilöllinen hoito- ja kuntoutumissuunnitelma, jonka suunnittelussa on perhe mukana. Tukitoimissa tärkeitä ovat eri tilanteissa ja tehtävien jäsentämisessä lasta tai nuorta helpottavat keinot ja toimintamallit sekä toivottua käyttäytymistä vahvistavat palautemenetelmät. Muita tarpeellisia tukitoimia voivat olla esimerkiksi puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin antama ohjaus.



Hoidossa on mahdollista käyttää myös lääkkeitä. Lääkkeinä käytetään pääasiassa stimulantteja, jotka muun muassa vähentävät motorista levottomuutta ja häiriökäyttäytymistä. Lääkekokeilu on aiheellinen, jos psykososiaaliset hoitomuodot eivät ole riittäviä ja lapsen tai nuoren oireista aiheutuu huomattavaa haittaa perheessä, koulussa tai kaveruussuhteissa. Vaikka lääkehoidon pitää olla säännöllistä, lääketaukojen pitäminen on suositeltavaa esimerkiksi koulun loma-aikoina, jolloin lääkityksellä saavutettu hyöty ja hoitotulos voidaan arvioida.

Perustietoa lääkkeiden oikeanlaisesta käytöstä löydät sivulta Käytätkö lääkettäsi oikein?

Erityishuomioita opettajille

Opettajalla on tärkeä asema ADHD:n oireiden huomaamisessa. Poikkeavasti käyttäytyvää oppilasta kannattaa aina seurata. Yliaktiivisuuteen liittyvät oireet voivat näkyä koulussa vaikkapa liikunta- ja välitunneilla sekä paikoillaan olemisen vaikeutena oppitunnin aikana, kun taas tarkkaavuuden häiriö usein lukuaineissa vaikeuksina tehtävien suunnittelussa ja eteenpäin viemisessä, keskeneräisiksi jäävinä tehtävinä sekä tekemättöminä kotiläksyinä.



Mikäli oireet ovat häiritseviä tai jatkuvat pitkään, on hyvä keskustella vanhempien sekä koulupsykologin, koululääkärin tai terveydenhoitajan kanssa. Yhteistyö on tärkeää, jotta lapsi pääsee asianmukaisiin tutkimuksiin. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki levottomuus ja tarkkaamattomuus ei johdu ADHD:sta, vaan taustalla voi olla jokin muu psyykkinen häiriö.



Opettajan rooli on merkittävä myös ADHD:n hoidon tulosten seuraamisessa. Koulussa tärkeitä ovat opetustilanteissa ja tehtävien jäsentämisessä lasta tai nuorta helpottavat keinot sekä toivottua käyttäytymistä vahvistavat palautemenetelmät. Näiden avulla lapsi ja nuori oppii arvioimaan ja hallitsemaan toimintaansa. Tukitoimien tehokkaaseen toteuttamiseen saatetaan tarvita koulunkäyntiavustajaa tai pienryhmää. Tukitoimien tehokkuutta pitää seurata ja vaikeuksien lieventyessä pyrkiä keventämään niitä.

Lisätietoa:

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio

Terveyskirjastosta voit hakea tietoa sairauden nimellä.

ADHD-liiton verkkosivuilta löytyy perustietoa ADHD:sta.