Ahdistuneisuus

Ahdistuneisuus

Ahdistuksen tunteminen kuuluu normaaliin elämään, kun elimistö suojautuu jotakin uhkaavaa tilannetta vastaan. Jos ahdistus kuitenkin jatkuu pitkään tai vaikeuttaa jokapäiväistä suoriutumista, puhutaan ahdistuneisuushäiriöistä. Lapsilla ja nuorilla ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy arvion mukaan 4–11 %:lla ja usein niitä esiintyy muiden häiriöiden, kuten masennuksen yhteydessä. Ahdistuneisuushäiriöitä on useita erilaisia, mutta yhteisiä piirteitä kaikille ovat ruumiillinen oirehtiminen, pelot ja vetäytyminen. Tytöillä nämä häiriöt ovat yleisempiä kuin pojilla. Ahdistuneisuuteen johtavia syitä on useita ja varsinkin perinnöllisyyden merkitystä tutkitaan paljon.

Oireet

  • Eroahdistushäiriössä lapsi kokee ahdistaviksi tilanteet, joissa hän joutuu eroon läheisistään, esimerkiksi kouluun lähtemisen.
  • Yksittäiset pelot ilmenevät kauhuntunteena tiettyjä tilanteita tai asioita kohtaan. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi eläinten läheisyys, luonnonilmiöt ja veren näkeminen.
  • Sosiaalisten tilanteiden pelossa lapsi pelkää huomion kohteeksi joutumista ryhmätilanteissa ja sitä, että hänen käytöksensä olisi nolostuttavaa tai nöyryyttävää muiden silmissä.
  • Paniikkihäiriötä sanotaan myös kohtauksittaiseksi ahdistukseksi. Ahdistusoireet ilmaantuvat ennalta arvaamattomasti ja kohtaus kestää muutaman minuutin ajan. Tyypillistä paniikkihäiriössä on kohtauksen uusiutumisen pelko.
  • Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistusoireet ovat kroonistuneet, eivätkä ne rajoitu mihinkään tiettyyn tilanteeseen.
  • Pakko-oireisen häiriön peruspiirteitä ovat pakkoajatukset, kuten tajuntaan tunkeutuvat ajatukset, mielikuvat ja yllykkeet, tai pakkotoiminnot, esimerkiksi rituaalinomaiset käytöstavat, kuten tavaroiden liiallinen järjestely.

Hoito

Ahdistuneisuushäiriöiden kulku lapsuus- ja nuoruusiässä on vaihtelevaa; usein oireet helpottavat iän myötä, joskus ne kroonistuvat. Yleisimmin näistä paniikkihäiriö ja pakko-oireinen häiriö pitkittyvät ja uusiutuvat, erityisesti hoitoon pääsyn viivästyessä. Ahdistuneisuushäiriöitä hoidetaan pääasiassa psykoterapioiden avulla, erityisesti kognitiivis-behavioraalisella terapialla. Sen tavoitteena on auttaa lapsi tunnistamaan ahdistuneisuutensa ja sitä kautta vaikuttamaan siihen. Psykoterapioita voidaan antaa joko yksin lapselle tai koko perheelle. Yleensä istuntoja on kerran viikossa noin 10–15 viikon ajan. Lasten ahdistuneisuushäiriöihin käytetään tarvittaessa myös lääkehoitoa, varsinkin jos oireet eivät pelkän terapian avulla helpotu tai ne ovat erittäin vaikeat. Hoidoilla pyritään kohentamaan koko perheen elämänlaatua ja sen onnistumiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jossa mukana voi olla myös lapsen opettaja.

Perustietoa lääkkeiden oikeanlaisesta käytöstä löydät sivulta Käytätkö lääkettäsi oikein?

Erityishuomioita opettajille

Ahdistuneisuushäiriöt näkyvät koulutyössä usein lapsen heikentyneenä keskittymiskykynä ja muistamisen vaikeutena, minkä vuoksi oppimiskehitys hidastuu. Ahdistuneelle lapselle etenkin matemaattiset tehtävät tuottavat hankaluuksia ja ruumiilliset oireet, kuten vatsakipu, sydämen tiheälyöntisyys tai päänsärky, aiheuttavat vaikean olon. Pahimmillaan ahdistuneisuushäiriöt johtavat koulupelkoon ja koulusta kieltäytymiseen.



Opettajat näkevät lapsen samanikäisten joukossa, jolloin poikkeava käyttäytyminen on mahdollista huomata. Epäilystä on syytä ilmoittaa oppilaan vanhemmille. Opettaja voi myös itse auttaa lasta koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa tukemalla ja kannustamalla ujoa ja vetäytyvää lasta. Ahdistunut lapsi tarvitsee onnistumisen elämyksiä, jolloin hänen toimintakykynsä säilyy ahdistavissakin tilanteissa. Luokan hyvä sosiaalinen ilmapiiri helpottaa ahdistuneen lapsen koulupäivää.

Lisätietoja:

Terveyskirjastosta voit hakea tietoa sairauden nimellä.