Diabetes

Diabetes

Diabetes jaetaan kahteen päätyyppiin, joista lapsilla on pääasiassa tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetesta. Tyypin 2 eli aikuistyypin diabetesta esiintyy yleensä aikuisiässä, mutta se saattaa yleistyä myös kouluikäisillä lihomisen seurauksena. Nykyisin tunnetaan myös muita diabetestyyppejä.



Tyypin 1 diabetes on aineenvaihdunnan häiriö, jossa haiman insuliinia tuottavat solut ovat tuhoutuneet lähes kokonaan jolloin elimistön sokeripitoisuus nousee liian suureksi. Tyypin 1 diabetekseen sairastutaan monesti nuorena, mutta se voi puhjeta myös aikuisiällä. Sairauden aiheuttajaa ei tiedetä. Diabetes ei ole seurausta sairastuneen omasta käytöksestä.

Oireet

Yleisimpiä oireita tyypin 1 diabeteksen puhkeamisvaiheessa ovat jano, tiheävirtsaisuus ja laihtuminen.

Hoito

Diabetes vaatii aina lääkärin hoitoa. Hoidon tavoitteena on, että veren sokeripitoisuus on niin lähellä normaalia kuin mahdollista. Hyvä hoitotasapaino vähentää liitännäissairauksien (silmänpohjamuutokset, munuaisvaurio, hermovaurio) ilmaantumista. Diabetes altistaa myös sydän- ja verisuonisairauksille.

Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, jota annetaan pistoksina tai insuliinipumpun kautta ihonalaiseen kudokseen. Näin korvataan elimistön omaa insuliinin tuotantoa. Diabeetikko joutuu mittaamaan verensokeriaan usein, sillä sen ja nautitun ruuan määrän perusteella määritellään tarvittava insuliinimäärä. Myös esimerkiksi liikunta ja muu rasitus voivat muuttaa tarvittavan insuliinin määrää. Tarvittavat insuliinimäärät ovatkin aina yksilöllisiä.

Diabeetikot eivät tarvitse erityisruokavaliota. Heitä neuvotaan syömään terveellisesti, vähärasvaista, vähäsuolaista ja vähäsokerista ruokaa, joka sisältää runsaasti kuituja. Diabeetikon on myös tärkeä liikkua säännöllisesti ja olla tupakoimatta. Alkoholin käyttö on syytä rajata kohtuuteen. Humalahakuinen alkoholin käyttö voi aiheuttaa diabeetikolle hengenvaarallisen tilanteen, koska krapulavaiheessa verensokeri voi laskea vaarallisen alas. Humalatila voi estää matalan verensokerin tunnistamista tai matala verensokeri voidaan tulkita humalatilaksi.

Perustietoa lääkkeiden oikeanlaisesta käytöstä löydät sivulta Käytätkö lääkettäsi oikein?

Erityishuomioita opettajille

Lasten omatoimisuus diabeteksen hoidossa vaihtelee. Yleensä kuitenkin lapsi opetetaan mahdollisimman varhain huolehtimaan itse sairautensa hoidosta. Vanhempien kanssa on hyvä sopia, mikä rooli opettajalla ja muulla koulun henkilöstöllä on lapsen diabeteksen tarkkailussa ja hoidossa. Tukena kannatta käyttää Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaa Toimintamallia diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta. Julkaisusta löytyy suunnittelulomake toimintatapojen sopimiseksi.

Vanhempien kanssa kannattaa keskustella myös siitä, otetaanko lapsen sairaus esille luokassa, jotta luokkatoverit osaisivat suhtautua hänen sairauteensa asiallisesti eivätkä ihmettelisi lääkkeen ottoa. Joskus koulussa saattaa tulla tilanteita, jolloin luokkakavereiden on syytä tietää, kuinka heidän tulee toimia, jos lapsella ilmenee verensokerin laskusta johtuvaa poikkeavaa käytöstä.

Murrosikä voi olla diabeetikoille vaikeaa aikaa. Usein hoitotasapainoa joudutaan silloin hakemaan uudelleen. Lisäksi nuori ei halua erottua muista ja saattaa sen vuoksi laiminlyödä diabeteksen hoidon, esim. insuliinin pistämisen. Myös alkoholikokeilut voivat aiheuttaa ongelmia.

Ensiapuohjeita

Verensokeri laskee liian matalaksi

Joskus diabeetikon verensokeri laskee liian matalaksi (hypoglykemia). Syynä voi olla aterian poisjäänti tai viivästyminen, liian suuri insuliiniannos, rasittava liikunta, johon ei ole varauduttu riittävällä ruokamäärällä, tai alkoholin käyttö. Pahimmillaan tila voi johtaa tajunnan menetykseen ja pitkään jatkuneena aivovaurioon ja kuolemaan.



Yleisimpiä oireita hypoglykemiassa ovat heikotus, hikoilu, vapina, kalpeus, näön hämärtyminen, kaksoiskuvat, horjuva liikkuminen sekä poikkeava käytös: ärtyisyys, levottomuus, epäselvä puhe. Jos diabeetikko on tajuissaan, hänelle on annettava jotakin sokeripitoista, kuten juoksevaa hunajaa, sokeripaloja, täysmehua tai suklaata. Jos oireet eivät häviä 10 minuutissa, on syötävä lisää.



Jos diabeetikko on menettänyt tajuntansa, on soitettava välittömästi hätäkeskukseen, koska silloin hän voi olla ns. insuliinishokissa. Silloin paras ensiapu on glukagoniruiske. Jos ruisketta ei ole saatavilla, posken limakalvoille voi sivellä hunajaa tai siirappia. On tärkeää huolehtia, että diabeetikko saa hengitettyä kunnolla, ja hänet kannattaa asettaa kylkiasentoon.

Verensokeri nousee liian korkeaksi

Verensokeri voi nousta myös vaarallisen korkeaksi. Tämä tila kehittyy hitaammin ja on diabeteksen toteamisen jälkeen harvinaisempaa kuin matala verensokeri. Korkean verensokerin seurauksena diabeetikolle kehittyy ensin ns. asidoosi, jolloin veri on liian hapanta. Mikäli verensokeri pysyy edelleenkin korkeana, diabeetikon tajunta heikkenee. Asidoosi on hengenvaarallinen tila, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa.



Asidoosin eli happomyrkytyksen oireita ovat väsymys, pahoinvointi, vatsakivut, punakka iho, asetonin (makea) haju hengityksessä, syvä ja huokuva hengitys sekä ääritapauksissa uneliaisuus ja tajunnan häiriöt. Jos diabeetikko on menettänyt tajuntansa, on hänen saatava välittömästi sairaalahoitoa.

Lisätietoja:

Diabetesliiton sivuilta löytyy tietoa diabeteksesta, diabeetikon ruokavaliosta ja ensiavusta insuliinishokissa tai happomyrkytyksessä. Sivuilta löytyy myös nuorille suunnattu sivusto.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta löytyy selvitys Toimintamalli diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:9).

Terveyskirjastosta voit hakea tietoa sairauden nimellä.