Matin tarina

Matin tarina

Matti on 10-vuotias koululainen. Hän on sairastanut epilepsiaa 6-vuotiaasta lähtien. Ensimmäisen ison kohtauksen jälkeen hänelle määrättiin lääkitys, jonka ansiosta epilepsiakohtaukset ovat vähentyneet. Tällä hetkellä hoitotasapaino on hyvä, mutta on tärkeää, että hän muistaa ottaa lääkkeensä säännöllisesti ja ajallaan. Matti ottaa epilepsialääkkeensä joka aamu ennen kouluunlähtöä ja illalla ennen nukkumaanmenoa iltapalalla.



Epilepsian aiheuttaa aivoissa tapahtuva sähköhäiriö. Lääkäri selitti tarkasti, missä kohtaa aivoja sähköhäiriö esiintyy ja miten lääkitys vaikuttaa siihen. Matti on huomannut jälkeenpäin itsekin, että epilepsiakohtaukset eivät ole aina samanlaisia. Joskus kohtaukset ovat isoja, kun taas toisinaan kohtaus saattaa aiheuttaa esimerkiksi vain pientä silmäluomien värinää. Kohtauksen jälkeen on usein väsynyt olo, jota jatkuu ainakin tunnin.



Ennen ensimmäistä koulupäivää 7–vuotiaana, hän kävi vanhempiensa kanssa koulussa keskustelemassa epilepsiaan liittyvistä asioista, joista opettajan on syytä tietää. Opettajalle kerrottiin, että aikaisemmin kohtauksia ovat aiheuttaneet esimerkiksi aurinkoinen keväthanki, välkkyvät valot ja kirjaston mustavalkoinen lattiakuviointi. Useimmin kohtaukset tulevat lyhyinä poissaolohetkinä, jolloin pojan katse on tyhjä. Isossa kohtauksessa rajut kouristelut kestävät muutaman minuutin, jonka jälkeen Matti käännetään kylkiasentoon. Pahimmassa kohtauksessa on ollut myös hengityspysähdys, minkä vuoksi sovittiin, että mikäli kohtaus pitkittyy, opettaja antaa ensiapulääkkeenä käytettävän bentsodiatsepiini-peräruiskeen. Sovittiin myös, että jos kohtaus kestää yli viisi minuuttia eikä helpotu lääkkeellä, kutsutaan ambulanssi. Opettaja ilmoittaa epilepsiakohtauksesta aina Matin vanhemmille.



Opettajalle ja terveydenhoitajalle kerrottiin tarkasti Matin lääkityksestä, minkä jälkeen terveydenhoitaja neuvoi opettajalle, kuinka peräruiske annetaan. Peräruiske on aina opettajan mukana ja hän huolehtii, että myös sijaiset tietävät missä lääke on ja osaavat sen antaa. Retkille lääke pitää muistaa ottaa mukaan. Talvella paras paikka on povitasku, jotta lääke ei jäädy.



Luokkatovereille kerrottiin sairaudesta, jotta he eivät säikähdä ja jotta he osaavat toimia järkevästi, jos kohtaus tulee vaikka välitunnilla. Luokassa käsiteltiin erilaisia pitkäaikaissairauksia, ja jokainen sai kertoa myös omia kokemuksia erilaisista sairauksista. Epilepsiasta katsottiin lyhyt video. Sairaudesta keskusteleminen olikin tärkeää, sillä joku luokkatovereista luuli, että epilepsia voi tarttua toisiin. Nyt koulukaverit tietävät, että mikäli Matti saa kohtauksen, täytyy paikalle heti hakea joku aikuinen ja poistua itse paikalta. Kohtauksessa kuolaa valuu suusta ja joskus pissa voi mennä alle, minkä vuoksi ylimääräisiä katselijoita tilanteessa ei tarvita.



8-vuotiaana Matin epilepsiassa oli käännekohta ja lääkkeen annos jouduttiin arvioimaan uudelleen. Opettaja piti tuolloin kirjaa poissaolokohtauksista ja Matin koulunkäynnin sujumisesta. Opettajan ja vanhempien pitämillä päiväkirjoilla oli suuri merkitys lääkityksen korjaamisessa. Sairaus saatiin tasapainoon ja kohtaukset kuriin.



Nyt koulunkäynti sujuu normaaliin tapaan. Joskus Matin on kuitenkin vaikea keskittyä tunneilla, varsinkin jos väsymys yllättää tai jos jotain opetusta kiinnostavampaa seuraamista ilmaantuu. Koululla on tukiopetusmahdollisuus, johon hän on mielellään osallistunut. Liikuntatunneille Matti voi osallistua muiden lasten tavoin, sillä epilepsia ei estä liikunnan harrastamista. Kesällä hän tykkää erityisesti pelata tennistä ja juosta kilpaa, talvella luistella sekä rakennella lumilinnoja. Keväthanki voi kuitenkin laukaista kohtauksen, joten aurinkoisella ilmalla aurinkolasit ovat tärkeät.



Epilepsia on esillä perheen elämässä joka päivä, sillä hyvän hoitotasapainon ylläpitämiseksi on tärkeää, että Matti muistaa ottaa lääkkeensä ajallaan. Kerrankin äiti joutui tuomaan tabletin kouluun, kun lääkkeen otto oli aamulla unohtunut. Arkea ovat myös säännöllinen nukkumaanmenoaika ja ruokailu.