Masennus

Masennus

Arkikielessä masennuksella voidaan tarkoittaa lyhytkestoista surua tai mielipahaa, joka johtuu esimerkiksi läheisen kuolemasta tai suurista elämän muutoksista. Tällainen masennus on normaali reaktio. Lääketieteessä masennuksella tarkoitetaan pitkäaikaista ja voimakasta alakuloisuutta, jolla ei esimerkiksi surutyön tavoin ole kohdetta. Masennukseen johtavia syitä on monia, eikä niitä tunneta vieläkään tarkasti. Vaikeasta masennuksesta arvioidaan kouluiässä kärsivän 0,1–2 % lapsista ja murrosiässä 2,5–6 % nuorista. Tytöillä masennusta esiintyy poikia yleisemmin.

Oireet

Masennuksen oireita on monenlaisia ja niiden kokeminen on yksilöllistä. Koulussa lapsi saattaa vetäytyä syrjään tai toisaalta muuttua rauhattomaksi. Aktiivinen lapsi saattaa menettää aktiivisuutensa ja energisyytensä. Nuorilla tyypillisiä oireita ovat ärtynyt tai masentunut mieliala sekä mielenkiinnon menetys. Muita mahdollisia oireita ovat:

  • Mielihyvän ja tyytyväisyyden tunteen menetys, ahdistuneisuus tai tuskaisuus
  • Itseluottamuksen puute, kohtuuton itsekritiikki, syyllisyyden tunne, itsetuhoiset ajatukset tai käytös tai pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen.
  • Ongelmat ihmissuhteissa
  • Fyysiset oireet, kuten ruokahaluttomuus tai ylenmääräinen syönti, krooninen väsymys, unettomuus tai liiallinen nukkuminen, päänsärky tai vatsavaivat.

Masennus voi piiloutua myös tietynlaisen käyttäytymisen tai käytöshäiriön taakse. Sellaisia voivat olla lapsella pellen roolin ottaminen tai nuorella päihteiden käyttö, näpistely ja riitaisuus. Joskus masennuksen oireet voivat johtua yleissairaudesta, esim. kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Ehkäisy

Kavereiden ja perheen tuki voi suojata masennukselta ja auttaa toipumisessa. Vaikeissakaan elämän vaiheissa ei ketään saisi jättää yksin murehtimaan.

Hoito

Ohimenevissä ja lievissä masennuksen tunteissa auttaa usein jo puhuminen perheen tai ystävien kanssa. Jos masennus tuntuu normaalia surua tai mielipahaa vakavammalta, voi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, perheneuvolaan tai puhua koulussa terveydenhoitajan, kuraattorin tai opettajan kanssa. Masentuneen lapsen tai nuoren ensisijainen hoito on psykoterapia. Se voi koostua sekä yksilö- että perheterapiasta. Hoidon kohteena ei ole yksittäinen oire, vaan masentunut ihminen kokonaisuutena. Masentunut lapsi tai nuori tarvitsee tuekseen aikuisen, joka huolehtii ja välittää.

Joskus, erityisesti vaikeassa masennuksessa tarvitaan lääkärin määräämää lääkehoitoa. Masennuslääkkeiden käyttö lapsilla on aiheuttanut yleistä keskustelua niiden mahdollisesti aiheuttaman itsetuhoisen ja vihamielisen käyttäytymisen vuoksi. Näitä oireita voi ilmetä myös vaikean masennuksen lamaavien oireiden lievittyessä hoidon alkuvaiheessa. Joissakin tapauksissa lääkehoito on kuitenkin välttämätöntä, ja tällöin lasta tai nuorta seurataan huolellisesti erityisesti hoidon alussa viikoittaisten vastaanottokäyntien yhteydessä. Suomessa alle 15-vuotiaita masennuslääkkeiden käyttäjiä on reilu tuhat, sitä vanhempia huomattavasti enemmän. Masennuslääkehoitojen myötä lasten ja nuorten itsemurhien määrä on vähentynyt.

Lääkitystä saatetaan joutua vaihtamaan ennen kuin sopiva lääke ja sopiva annos löytyvät. Masennuslääkkeiden halutun hoitavan vaikutuksen saavuttaminen voi kestää useita viikkoja. Aluksi lääkitys voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten huimausta, suun kuivumista tai hikoilua. Masennuslääkkeisiin ei kehity riippuvuutta.

Hoitoajat ovat yksilöllisiä, mutta yleensä lääkitystä jatketaan noin puoli vuotta masennusoireiden loppumisen jälkeen. Liian lyhyt hoitojakso saattaa aiheuttaa masennuksen uusiutumisen. Toisaalta lääkehoidon lopettamiseen joskus liittyvät vieroitusoireet saatetaan virheellisesti tulkita masennuksen uusiutumiseksi. Lääkitys kannattaakin lopettaa aina asteittain ja yhteistyössä lääkärin kanssa.

Perustietoa lääkkeiden oikeanlaisesta käytöstä löydät sivulta Käytätkö lääkettäsi oikein?

Erityishuomioita opettajille

Normaalista poikkeavat masennusoireet pitää aina ottaa vakavasti, sillä masennukseen liittyy kohonnut itsemurhariski. Vanhemmat eivät välttämättä tunnista vakavaakaan masennusta lapseltaan, joten opettajan havainnot lapsen oireista voivat olla tärkeitä.

On hyvä muistaa, että masennus ei ole tahdosta riippuvainen tila. Masentunut ihminen ei ilman apua pysty ryhdistäytymään ja ottamaan itseään niskasta kiinni.

Masennukseen liittyy turhia negatiivisia asenteita ja masentunut saattaa siksi pelätä leimautuvansa. Ennakkoluulot voivat johtua virheellisistä masennukseen liittyvistä tiedoista tai tiedon puutteesta. Esimerkiksi masennuslääkkeitä saatetaan luulla ns. onnellisuuspillereiksi, jotka voivat jopa muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Todellisuudessa masennuslääkkeet parantavat masentuneen mielialaa niin, että hän selviää jokapäiväisestä elämästään ja kykenee käsittelemään mahdollisia masennuksen kehittymiseen liittyneitä asioita. Oikean tiedon hankkiminen on siis masennuslääkkeidenkin kohdalla keino poistaa turhia ennakkoluuloja.

Lisätietoja:

Mielenterveyden keskusliiton sivuilta löytyy tietoa mm. masennuksen lääkkeistä, arjessa selviytymisestä sekä oikeuksista ja etuuksista.

Suomen Mielenterveysseuran sivuilta löytyy tietoa mm. mielenterveydestä ja elämänkulusta.

Terveyskirjastosta voit hakea tietoa sairauden nimellä.