Markuksen tarina

Markuksen tarina

Markus on 8-vuotias poika, jolla todettiin Burkittin lymfooma 6-vuotiaana. Burkittin lymfooma on yleisimmin vatsan alueella esiintyvä syöpä. Se kasvaa nopeasti, kasvaimen koko voi kaksinkertaistua vuorokaudessa. Markus on nyt täysin parantunut syövästään, mutta käy kuitenkin säännöllisesti kontrolleissa.



Ensioireet ilmenivät päiväkodissa vatsakipuina ja oksenteluna. Tätä pidettiin lasten normaalina vatsatautina. Kun Markus sairastui kolmannen kerran pienen ajan sisään, vanhemmat veivät hänet lääkäriin. Verikokeissa ei kuitenkaan ilmennyt mitään poikkeavaa. Vanhemmat ehtivät käyttää Markusta vielä kerran terveyskeskuksessa ennen kuin eräänä päivänä he veivät hänet sairaalaan vatsan ollessa jälleen hyvin kipeä. Epäiltiin umpisuolentulehdusta ja leikkaus sovittiin seuraavalle aamulle. Leikkauksessa mahasta paljastuikin kasvaimia, jotka myöhemmin todettiin Burkittin lymfoomaksi. Suurin kasvain oli halkaisijaltaan yli 8 cm.

Leikkausten sarja

Seuraava aamuna aloitettiin heti solunsalpaajahoito, joka alkoi vaikuttaa erittäin hyvin ja kasvainten koko alkoi pienetä välittömästi. Ongelmilta ei vältytty, sillä isoin kasvain oli ehtinyt jo tehdä suoleen reiän, josta ohutsuolen sisältöä pääsi valumaan vatsaonteloon. Reiän takia Markukselle jouduttiin tekemään useita leikkauksia. Markus oli pitkään kiinni letkuissa ja laitteissa, mikä rajoitti hänen elämäänsä kovasti. Viimeisessä leikkauksessa suoli saatiin korjattua ja tuolloin asennettiin avanne, jonka kautta uloste poistui elimistöstä hoitojen loppuun asti. Onneksi Markuksen peruskunto oli ennen leikkauksia hyvä, mikä helpotti leikkauksista toipumista.



Solunsalpaajia annettiin muutaman päivän jaksoissa, minkä jälkeen oli parin viikon toipumisjakso. Tällaisia jaksoja oli yhteensä neljä. Hoitoon kuului solunsalpaajien lisäksi monenlaisia lääkkeitä, kuten antibiootteja, kipu- ja pahoinvointilääkkeitä. Markuksen hiukset lähtivät pois, mutta pahoinvointi saatiin pidettyä suhteellisen hyvin kurissa lääkkeillä. Kivun hoidossa parhaaksi osoittautui kipupumppu.



Reilun kolmen kuukauden lääkityksen jälkeen Markus leikattiin viimeisen kerran. Leikkauksessa otettiin koepala muutamasta imusolmukkeesta ja avanne suljettiin. Lisäksi lopputarkastuksessa otettiin verikokeita sekä tehtiin ultraääni- ja muita kuvauksia. Veriarvot palautuivat normaalille tasolle nopeasti. Ensimmäisen vuoden ajan Markus kävi joka kuukausi kontrollissa, minkä jälkeen kontrollikäynnit ovat jatkuneet kolmen kuukauden välein. Vatsaoireita on ollut hoitojen jälkeenkin, mutta ne ovat koko ajan vähitellen vähentyneet.

Elämän järjestelyä

Vanhemmat kertoivat Markukselle ja hänen sisaruksilleen heti, minkälaisesta taudista on kyse. Lapsilla oli jo jonkinlainen käsitys syövästä, koska aiemmin samana vuonna perhe oli käynyt erään tuttavan luona, joka oli kuolemaisillaan syöpään. Lapsille kerrottiin kuitenkin, että lapset useimmiten paranevat. Myös päiväkodissa hoitajat olivat avoimesti kertoneet lapsille Markuksen sairastumisesta.



Ikävintä Markuksen mielestä sairastumisessa oli se, että ei päässyt päiväkotiin tapaamaan kavereita. Jotain kaipuusta kertoo se, että neljännen leikkauksen jälkeen Markus oli pyöräillyt päiväkodin ikkunan taakse, vaikka hänen ei olisi pitänyt kunnolla pystyä tekemään mitään. Sairaalakoulu ottikin tapauksen jälkeen asiakseen järjestää esikoulun jatkumisen kotihoidon aikana.



Vanhemmat sopivat yhdessä sairaalakoulun ja päiväkodin kanssa niin, että hoitaja ja kaksi lasta tulivat Markuksen kotiin päiväkodin lepohetken aikana kaksi kertaa viikossa. Vierailuun kuului normaaleja esikoulutehtäviä ja leikkituokio. Lasten perheistä varmistettiin, että lapset olivat terveitä ja vierailulle tullessaan he pesivät ja desinfioivat kätensä. Jokainen ryhmän lapsi halusi vierailla Markuksen luona. Vierailut piristivät ja toisaalta helpottivat paluuta takaisin päiväkotiin hoitojen jälkeen, mikä tapahtuikin heti hoitojen loputtua täysin ongelmitta.



Sairaalasta tuli hoitojen aikana Markukselle tuttu paikka. Hoitojen aikaisen eristyksen takia hän kuitenkin tutustui siellä ainoastaan yhteen lapseen. Lempipuuhia sairaalassa olivat tietokoneella pelaaminen, videoiden katselu, piirtäminen ja legoilla leikkiminen. Sairaaloita kohtaan ei jäänyt mitään kammoa. Myöskään mikään ruoka ei ole jäänyt pois huonojen mielikuvien takia. Sairauden aikana ruokahalu vaihteli. Toisinaan maistuivat pelkät kananmunat ja toisinaan hapankorppu ja pizza.



Koko perheen arki muuttui Markuksen sairastuttua. Äiti jäi pois töistä kotiin hoitamaan häntä. Ystävät ja naapurit olivat tärkeänä tukena isoveljen hoidossa vanhempien ollessa paljon sairaalassa. Vanhemmat saivat omasta mielestään lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta kaiken tarvitsemansa tiedon. Vanhemmat myös korostivat vertaistuen tärkeyttä. Heille tarjottiin terapiapalveluja ja lasten psykiatri kävikin tapaamassa Markusta neljännen leikkauksen jälkeen.



Vieläkin pientä jännitystä syntyy aina kontrollikäyntien aikaan tai jos Markuksella ilmenee mahavaivoja. Burkittiin lymfooma on tautina kuitenkin sellainen, että mikäli se ei uusi ensimmäisen puolen vuoden aikana, niin se ei luultavasti uusi ollenkaan. Solunsalpaajahoidoista ei ole vielä tullut mitään myöhäisvaikutuksia, mutta tulevaisuus kertoo, aiheutuuko lääkityksestä jotain haittoja. Markuksen yleiskuntoa alettiin palauttaa vähitellen heti hoitojen jälkeen käymällä lenkillä. Nyt terveenä hän pystyy harrastamaan liikuntaa aivan kuten muutkin samanikäiset lapset.