Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ingressi

Syömishäiriöt ilmenevät yleensä sairaalloisena laihduttamisena eli laihuushäiriönä (anorexia nervosa) tai ahmimisena eli ahmimishäiriönä (bulimia nervosa). On myös olemassa epätyypillisiä syömishäiriöitä. Syömishäiriöitä esiintyy etupäässä tytöillä. Laihuushäiriö ilmenee yleensä 12–16 vuoden iässä, mutta ahmimishäiriö alkaa usein vasta 19–20 vuoden iässä. Syömishäiriö saattaa häiritä puberteetin kehittymistä monilla tavoin.

Syömishäiriöt

Laihuushäiriölle tyypillistä on painon pudottaminen tarkkailemalla syömistä ja liikkumalla runsaasti. Joskus laihdutukseen käytetään apuna ulostuslääkkeitä ja nesteenpoistolääkkeitä. Laihuushäiriöstä kärsivän ruumiinkuva on vääristynyt, hän tuntee itsensä lihavaksi, vaikka saattaakin tiedostaa olevansa liian laiha. Laihuushäiriötä sairastava käy koulua ja harrastaa normaalisti, minkä vuoksi vanhempien on vaikea havaita sairautta. Arvioidaan, että noin 1 prosentti nuorista tytöistä sairastaa laihuushäiriötä.

Ahmimishäiriöstä kärsivän ajattelua hallitsee pakkomielteinen syöminen ja pelko lihomisesta. Nuori saa ahmimiskohtauksia, joiden jälkeen hän oksentaa. Kaikki ahmimishäiriöstä kärsivät eivät oksenna vaan kompensoivat ahmimistaan muilla keinoilla, esimerkiksi paastoamalla tai liikkumalla runsaasti. Ahmimishäiriöstä kärsivä saattaa olla ali-, normaali- tai ylipainoinen ja ymmärtää syömistapojen olevan epänormaalit. Nuori tuntee häpeää syömistavoistaan ja yrittää usein salata sairautensa.

Jos laihuushäiriön tai ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit eivät täyty, voi kyseessä olla epätyypillinen syömishäiriö. Tässä häiriössä voi esiintyä joitain laihuushäiriön tai ahmimishäiriön oireita tai oireet voivat esiintyvät lievempinä.

Oireet

Laihuushäiriössä painon putoaminen voi olla hidasta tai nopeaa. Tyypillisimpiä oireita laihuushäiriössä ovat kehon rasvamäärän väheneminen, viluisuus, kuukautisten loppuminen, ummetus ja punottavat, kylmät raajat. Usein nuori kieltää oireensa. Fyysisten oireiden lisäksi nuori kärsii lukuisista psyykkisistä oireista, kuten voimakasta lihavuuden pelosta, mielenkiinnon keskittymisestä ruokaan ja näennäisen terveelliseen (ortoreksia) sekä niukkaan dieettiin, keskittymiskyvyn häiriöistä, väsymyksestä ja masennuksesta. Pitkään jatkuneena nuoren luut haurastuvat ja hänellä voi olla vakavia sydämen rytmihäiriöitä.

Ahmimishäiriössä tyypillisiä oireita ovat kuukautisten sekä elektrolyytti- ja happo-emästasapainon häiriintyminen. Nuoren hampaat vaurioituvat, koska oksennus vahingoittaa hammaskiillettä, ja sylkirauhaset turpoavat. Ahmimishäiriöstä kärsivällä saattaa esiintyä ummetusta, toiminnallisia vatsaoireita, turvotusta ja kipua aterioiden tai ahmintojen jälkeen. Tyypillisiä psyykkisiä oireita ahmimishäiriössä ovat voimakas pelko lihomisesta ja itsearvostuksen perustuminen ulkonäköön sekä ahdistus.

Ehkäisy

Terveelliset ruokailutottumukset sekä hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon ja vartalon normaaliin kokoon suojaavat syömishäiriöiltä. Suojaavia tekijöitä ovat myös myönteinen minäkäsitys itsestä, vahva itsetunto sekä hyvä sosiaalinen tuki. Vanhemmilla, koululla ja medialla on keskeinen rooli nuoren positiivisen minäkuvan muovautumisessa.

Hoito

Syömishäiriön hoito on ravitsemusterapeutin, lääkärien ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä ja siihen kuuluu sekä fyysinen että psyykkinen hoito. Lapsen tai nuoren syömishäiriöstä ja sen hoidosta keskustellaan aina ensin vanhempien kanssa.

Jos aliravitsemus on vakava, palautetaan normaali ravitsemustila sairaalahoidossa. Ravitsemusterapeutin ravitsemusneuvonta on olennainen osa hoitoa, sillä se auttaa nuorta oppimaan normaalit ruokailutottumukset. Ruokavaliota täydennetään tarpeen mukaan vitamiini-, kivennäisaine- tai ravintolisillä. Esimerkiksi laihuushäiriötä sairastaville suositellaan kalsium- ja D-vitamiinilisän käyttöä.

Fysioterapiasta voi olla apua potilaille, jotka suhtautuvat kielteisesti omaan kehoon tai ulkonäköön tai jotka harrastavat liiallista liikuntaa. Tärkeää on psyykkinen hoito, muun muassa psykoterapia, yksilö-, ryhmä- tai perheterapia. Eri terapiamuotoja voidaan myös yhdistellä. Syömishäiriötä sairastavien lasten ja nuorten hoidossa ei yleensä käytetä lääkehoitoa. Lääkehoitoa käytetään lähinnä silloin, jos potilaalla on syömishäiriön lisäksi joitakin muita psyykkisiä oireita, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.

Erityishuomioita opettajalle

Syömishäiriöstä kärsivä nuori pitää ohjata lääkärin hoitoon mahdollisimman nopeasti. Kouluterveydenhuolto on tässä avainasemassa. Aikaisessa vaiheessa aloitettu hoito johtaa yleensä parempiin hoitotuloksiin.

Lisätietoja

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio

Syömishäiriöliitto-SYLIn sivuilta löytyy tietoa sairastuneille ja heidän läheisilleen sekä nuorille suunnattu oma sivusto Nettisyli.

Terveyskirjastosta voit hakea tietoa sairauden nimellä.

Perustietoa lääkkeiden oikeanlaisesta käytöstä löydät sivulta Miten käytät lääkettäsi oikein?